Vaeltajat
• Valoveistoksia •
Luxampo
Luxampo on taidetta, joka hengittää valoa. Teokset kutsuvat tutkimaan luonnon ja luovuuden välistä harmoniaa.
Muotoilussa yhdistyvät pohjoismainen minimalismi ja biomorfinen abstraktio.
Avoin luomisprosessi vaalii käsityötaidon, materiaalituntemuksen ja ihmisen läsnäolon merkitystä taiteessa.
Facio, ergo sum.
Tarina
Luxampo-nimi juontaa juurensa latinan sanasta Lux – valo – sekä Sammosta, Kalevalan myyttisestä ihmeestä, joka loi ympärilleen onnea ja vaurautta.
Tarina ei ala nykyhetkestä, vaan se on osa ikuista jatkumoa, joka on virrannut Suomessa halki vuosisatojen. Se kantaa käsityöläisyyden ja luovuuden perintöä – taitoa välittää tarinoita taiteen kautta ja kykyä löytää kauneutta haastavimmistakin olosuhteista. Työ on ajatonta vuoropuhelua näkyvän ja näkymättömän maailman välillä
Teokset ammentavat inspiraatiota luonnon ja maailman laidoilta, niin pohjoisen hiljaisesta lumosta kuin tropiikin sykkivästä elinvoimasta. Näissä kohtaamisissa erilaiset myytit ja tarinat saavat uuden muodon ja välittyvät eteenpäin tuleville sukupolville.
Minusta
Olen 41-vuotias taiteilija (BA) Kotkasta. Luxampo-nimen alla tyylini painottuu visuaaliseen minimalismiin, jossa keskiössä on muotojen ja värien puhdas vuorovaikutus. Pyrin tavoittamaan teoksissani olennaisen ytimen, jonka puhuttelevuus perustuu sen selkeyteen.
Luxampo syntyi halusta palata tekemiseen, jossa luomisprosessia ohjaavat materiaalin tuntu ja ihmisen kosketus. Maailmassa, joka täyttyy pikseleistä ja algoritmeista, jokin kutsuu takaisin juurille – paikkaan, missä luonto ja luovuus kohtaavat aitona läsnäolona.
Tavoitteenani on luoda jotain uutta ja elävää taidetta, joka muuntautuu jatkuvasti niin ympäröivän kuin sisäisen valon mukaan.
Suunnitteluprosessini on tietoisen manuaalinen. Käytän ainoastaan kynää ja paperia säilyttääkseni aidomman yhteyden työhön. Tekninen piirtäminen ja lineaarisen perspektiivin hallinta ovat olennaisia taitoja suunnittelussa, sillä teosten hahmottaminen kolmiulotteisena kokonaisuutena on prosessin vaativin osa. Tasapainotan työskentelyssäni vapaan käden linjoja ja kultaisen leikkauksen matemaattista tarkkuutta.
Käytän tällä hetkellä päämateriaaleina koivua ja lasia. Ennen lopulliseen muotoon siirtymistä rakennan mallit vaahtomuovista, sillä teoksen tuominen fyysiseen tilaan paljastaa aina uusia näkökulmia, joita piirros ei tavoita. Kun lopullinen muoto on kirkastunut, puran kokonaisuuden suunnitelmassa osiin ja alan valmistaa paloja koivuvanerista.
Lasin käsittely on haastavaa materiaalin herkkyyden vuoksi. Teokset sisältävät pieniä yksityiskohtia ja erikoisia muotoja, joiden työstäminen vaatii aikaa ja tarkkuutta. Lasi viimeistellään fuusioimalla palat uunissa yhdeksi saumattomaksi kokonaisuudeksi. Värit saavat lopullisen syvyytensä vasta polton jälkeen ja sommittelussa on ennakoitava sävyjen muuttuminen.
Jatkossa tulen laajentamaan työskentelyäni myös muihin materiaaleihin, kuten keramiikkaan.
Tilaa uutiskirje